Jostakin itsellenikin vielä tuntemattomasta syystä päätin alkaa kirjoittaa blogia. Olen jo pitkään miettinyt, että luetuista ja lukemattomista kirjoista pitäisi kirjoittaa jotakin, niin että muistaisi jälkeenkinpäin. Jo nyt huomaan, että omaan muistiin ei ole luottaminen.
Tällä hetkellä kesken on parikin opusta. Jo pitkään aukinaisena pysynyt fitness-kirja, Doug McGuffin Body by Science sekä Elisabeth Kostovan The Swan Thieves. Jälkimmäinen tarttui mukaan lentokentältä matkalla Birminghamiin. Kirjoittajan edellinen kirja Historiantutkija tuli ahmittua aika nopeasti. Eikä tässäkään mitään vikaa ole, mutta jostain syystä englanninkielisen tekstin lukeminen pitkien työpäivien jälkeen ei ole houkutellut ihan täysillä.
Psykologin potilaaksi tulee puhumattomana pysyttelevä taidemaalari, joka maalaa saman naisen muotokuvaa aina uudelleen. Tohtori alkaa tutustua taiteilijan historiaan löytääkseen syyn sekä puhumattomuudelle että pakkomielteelle naisesta, joka ei ole taiteilijan entinen vaimo tai naisystävä. Rinnalla kulkee tarina 1800-luvun lopun Ranskasta, jonka yhteys on toisaalta ilmeinen ja toisaalta pysyy mysteerinä vielä 400 sivunkin jälkeen.
Opus on itseasiassa aika mielenkiintoinen sekoitus psykologista ihmisen mielen mutkien pohdintaa ja historiaa. Jos tuntisi taidehistoriaa paremmin, voisi tästä saada hieman enemmänkin irti. Itseltäni viittaukset taiteilijoihin menevät aika ohi, vaikka Claude Manet ja Edgar Degas jollain tavalla tuttuja nimiä ovatkin.
Ehkä tästä kirjasta hieman enemmänkin irtoaa juttua kunhan sen saa luettua loppuun. Amazonia selailen samalla, seuraavaksi hankintalistalle taitaa päätyä Lierre Keithin The Vegetarian Myth
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti